Lær barnet ditt ord

Miksi lapselle kannattaa opettaa sanoja?

Jos haluat lahjoittaa lapsellesi jotain todella arvokasta, jotain, joka kestää eliniän ja vaikuttaa positiivisesti elämän jokaisella osa-alueella, lahjoita hänelle runsas ja vivahteikas äidinkieli.

Kuvittele tilanne: seisot kotisi ovensuussa, toisessa kädessä ruokaostokset, läppärilaukku ja lapsen reppu, ja toisessa kiukuttelevan nelivuotiaan käsi. Nelivuotiaan, joka olisi ehdottomasti vielä halunnut jäädä päiväkotiin. Ulkoeteisen lattialla lojuu kenkiä, lapasia, reppuja ja takkeja. Vaivoin löydät lattialta reitin, jota pitkin astella peremmälle. Olohuoneen sohvalla istuu tuttu joukko: perheen teinit ja puolisosi, joka on ”tehnyt etätöitä” koko päivän. Kun tulet lähemmäs, huomaat, että sohvaperunoiden silmät ovat nauliutuneet telkkarissa pauhaavan Netflix-sarjan 8. tuotantokauden 9. jaksoon. Keittiön pöydällä hikoilee lämmennyt tahkojuusto sekä muita etätyötekijän lounastarpeita. Sohvalta kuuluu: ”Mitä ruokana on?”

shutterstock_226452262Sitten tapahtuu jotain mielenkiintoista. Olet aikeissa sanoa jotain, mutta sanavarastostasi puuttuu sanoja. Sanoja, jotka olisivat olleet hyödyllisiä juuri nyt. Patalaiska. Epäreilu. Osallistua. Uupunut. Ilkimys. Yhdessä. Idiootti. Kotityöt. Kuuntele. Ruoka. Typerys. Tahkojuusto. Netflix. Surullinen. Tampio. Hyödytön. Itsekäs. Tiskit. Tasa-arvo. Näytänkö-sulle-etätyöt. Muutos. Viikkotolkulla. Sanoja ei yksinkertaisesti ole, sillä et ole koskaan oppinut niitä. Et ole koskaan osannut niitä.

Miten reagoisit? Todennäköisesti huutaisit suoraa huutoa. Jos huuto ei auttaisi, luultavasti heittäisit pari tuolia, tai ainakin tahkojuuston, sohvan suuntaan. Ehkä irrottaisit telkkarin piuhat seinästä tai  ehkä heittäisit koko toosan ulos ikkunasta irroittamatta sitä seinästä, digiboksista, Apple TV:stä, Blueray-kojeesta, surround-systeemistä saati Playstationista. Ehkä olisit löytänyt kaukosäätimet ja heittänyt ne paistinpannuun, kääntänyt levyn täysille ja kattanut pöytään syvät lautaset. Kun kaukosäätimet olisivat paistuneet tarpeeksi, olisit repinyt tahkojuustoa niiden päälle ja tömäyttänyt pannun pöytään ilman pannunalusta. Sitten olisit ottanut nelivuotiaan kainaloon ja painellut ovesta ulos, lähimmän McDonaldsin suuntaan.

Kaikki tämä on luonnollisesti pelkkää arvailua. Toki olisit voinut reagoida aivan toisin. Olisit voinut esimerkiksi seistä paikoillasi aivan hiljaa, ärsytystä nieleskellen, vaikka sama olisi tapahtunut jo satoja kertoja aiemminkin. Sekin olisi ihan hyvä ratkaisu, ainakin sille, josta myöhemmin tulee sinun terapeuttisi. Hänen mielestään sinä olisit erittäin mielenkiintoinen tapaus.

frustrert-barnMe ihmiset reagoimme kaikkeen, mitä meille tapahtuu, halusimme tai emme. Tapahtumat jättävät meihin jälkensä, ja me päätämme, miten itseämme ilmaisemme. Kieli antaa meille mahdollisuuden sanoittaa kokemuksiamme, ja mitä rikkaampi sanavarasto, sen helpompaa itseilmaisu on. Sanoma myös ymmärretään paremmin, jos se on täsmällinen ja selkeä. Yksivuotias kirkuu ja heittää puurolautasensa lattialle, jos tuntee olonsa kurjaksi. Teini suttaa bussipysäkit ja roskikset spraymaalilla tai vaihtoehtoisesti kirjoittaa kunnanvaltuutetulle sähköpostin, jossa perustelee nuorisotilan tarvetta. Aikuinen kertoo olevansa väsynyt ja pahantuulinen ja kysyy, saisiko levätä hetken ja voisivatko toiset sillä välin siivota keittiön.

Ota lapsesi syliin ja lue hänelle.