Kevät on hienoa aikaa. Uskomattoman hienoa, käsittämätöntä jopa. Ajattele vaikka puita, jotka vielä hetki sitten paljaina ja hauraina joutuivat uhmaamaan talven tuiskuja. Voi suorastaan kuulla, miten ne huokaisevat helpotuksesta, kun niiden ohuin, vaatimattominkin oksa vihdoin saa silmut ja lehdet. Maasta alkaa pilkistää ruohon alkuja ja leskenlehtiä, ja jos kumarrut kuuntelemaan, eivätkö ne vain laulakin riemulaulua: Kevät on tulossa, valo on tulossa! Ja jostain mönkii esiin virkeitä pikku otuksia, joita ei ole nähty kuukausiin. Joitain niistä ei ole erityisesti edes kaivattu, mutta onhan etanoissa ja hämähäkeissä nyt jotain aika hämmästyttävää.
Kun on kevät, ulkona tapahtuu paljon. Kannattaa mennä mukaan. Lähde lapsen kanssa etsimään pajunkissoja, ja miettikää yhdessä, mitä ympärillänne tapahtuu. Kysy nelivuotiaalta, missä linnut ovat olleet koko talven — saat varmasti mielenkiintoisen vastauksen. Kysy, miksi lehdet ja kukat alkavat kasvaa juuri nyt, miten ne voivat tietää, että on kevät? Mikseivät kukat halua kukkia talvellakin? Lapsen vastaukset ovat aina paljon hauskempia kuin biologiankirjan totuudet, ja on aina parempi olla se, joka kysyy. Usko pois. Tässä puhuu kokenut kolmen lapsen isä.
Jos kuitenkin kaipaat vastauksia ja selityksiä, käänny ihmeessä kirjallisuuden puoleen. Ainakin voit opettaa lapselle, että kirjoista löytyy hyödyllistä tietoa! Ensimmäinen luontokirjani on opus, jossa pirteiden kuvien ja sopivanmittaisten tekstien avulla opitaan kiinnostavia asioita ötököistä, linnuista, vuodenajoista ja vaikka mistä.
Pidemmittä puheitta — lähdetään ulos!