Oletko koskaan nähnyt jotain niin kaunista, ettet kerta kaikkiaan ole voinut lopettaa tuijottamista? Siltä vauvasta tuntuu, kun hän näkee oman peilikuvansa.
Vauvat pitävät ihmiskasvoista, mutta aivan erityisesti omista kasvoistaan peilissä. Silmistä, jotka katsovat kauniisti takaisin, suusta, joka aukeaa ja sulkeutuu kerrassaan ihmeellisesti. Kielestä, jota voi näyttää! Ja kun hymyilee, peilikuva hymyilee ihanasti takaisin. Mikä olisikaan parempaa treeniä sosiaaliseen kanssakäymiseen?
Ei ole syytä huolestua siitä, että peilailevasta vauvasta kasvaisi itsekeskeinen lapsi. Itse asiassa ensimmäisen ikävuotensa aikana vauva tuskin edes ymmärtää katsovansa omaa kuvaansa. Jos haluat, voit testata, miten itsetiedostava vauvasi on: sipaise hieman huulipunaa hänen otsaansa ja aseta hänet peilin eteen. Jos hän yrittää pyyhkiä punaa omasta otsastaan, hän ymmärtää, että peilikuvassa on hän itse. Jos hän yrittää pyyhkiä sitä peilikuvastaan, hän ei vielä käsitä katsovansa omaa itseään.
Usein vanhemmat yllättyvät siitä, miten kauan lapsella kestää tunnistaa itsensä peilikuvastaan. Lapsi alkaa tiedostaa oman itsensä samoihin aikoihin kun hänen muukin tiedostamisensa herää. Itsetiedostaminen on yksi niistä ominaisuuksista, jotka tekevät meistä inhimillisiä.
Peilailu on siis kehittävää ja hauskaa! Peilejä voi sijoittaa vauvan lempimatolle, jotta hän voi vahvistaa niskalihaksiaan samalla kun ihailee omakuvaansa, autoon tai vaikkapa pinnasänkyyn – sillä onhan omaan iloiseen hymyyn suurenmoista aamulla herätä.
Syitä antaa lapsen peilailla:
- Keskittymiskyky kehittyy
- Sosiaaliset valmiudet kehittyvät
- Uteliaisuus herää
- Itsetiedostaminen vahvistuu
- Keho vahvistuu, jos peili on lattialla: niskan ja käsivarsien lihakset tekevät töitä