Satuhetki on vaarassa. Viimeisen 10 vuoden aikana lapsilleen lukevien vanhempien määrä on puolittunut! Syypäänä pidetään kiireistä arkea sekä teknologiaa. Tietokoneiden ja tablettien helppo viihdesisältö houkuttelee kiireisiä vanhempia ja huvitusta kaipaavia lapsia. Ja mikäs siinä. Ei minulla ole mitään teknologiaa vastaan. Oppimisen uudet mahdollisuudet kiehtovat minua ja se, että sovellukset ja pelit vievät nyt jonkin verran lukuhetkille ennen suotua aikaa, on ihan luonnollista. Ja onhan tabletissa sekin hyvä puoli, että sen parissa sadutkin muuttuvat interaktiivisiksi. Parhaimmillaan e-kirja on siis lapselle mahdollisuus: vanhempia ei enää välttämättä tarvita lukuhetkiin!
Mutta. E-kirjoista ja peleistä tulee aina puuttumaan muutamia melko oleellisia juttuja. Näistä haluaisin muistuttaa pienten lasten vanhempia:
• Pädi ei pidä sylissä. Se kyllä lämpenee, mutta ei koskaan korvaa äidin sylin lämpöä.
• Pädi ei naura lapsen kanssa yhdessä, kun kirjassa on hauska kohta. Sovelluksesta saattaa kuulua purkitettua naurua, mutta se ei tunnu samalta kuin sylikkäin koettu yhteinen hekotteluhetki.
• Pädi ei vastaa, kun lapsi kysyy, miksi kuvan tyttö on surullinen. Kehittynyt tekniikka voi toki antaa vastauksia yksinkertaisiin kysymyksiin, muttei se koskaan osaa ottaa kantaa siihen, mitä rivien välissä on. Tai siihen, mitä kirjan ja lapsen oman mielikuvituksen välissä on.
• Pädi ei ota huomioon lapsen omaa tulkintaa kirjasta. Se ei sano ”No niinpä, olipa hauskaa!” tai ”Totta, vähän kummallista”, kun lapsi on kommentoinut tarinaa.
• Pädi ei osaa kertoa kirjan tarinaa omin sanoin, jos lapsi ei ymmärrä. Se ei myöskään huomaa, jos lapsi ei pysy tarinassa mukana.
• Pädi ei opi tuntemaan lastasi. Se ei mukauta lukemisnopeutta lapsen tarpeisiin tai muunna äänenpainoa sopivaksi lapsen mielialaan. E-kirjat ovat usein ammattinäyttelijöiden ääneen lukemia, ja ovathan he varmasti äänenkäytöltään ja eläytymiseltään paljon parempia kuin isi, mutta kuinka he voisivat korvata oman isän läsnäolon ja tutun äänen?
Yhteiset lukuhetket antavat lapselle tärkeitä taitoja, ajatuksia, tunteita, sanoja ja kuvia. Ne luovat turvaa, runsaampaa sanavarastoa ja keskittymiskykyä. Pädi on loistava apuväline, mutta ensisijaisesti lapsi tarvitsee kirjoja ja pehmeän, turvallisen sylin.